Saksalainen sisustustyyli
Saksalaisessa sisustustyylissä on monia piirteitä, joista pidetään. Tiedämme lukuisia saksalaisia tuotteita, kuten oluet, autot, leivät jne., jotka kaikki valmistetaan erittäin huolellisesti laadusta tinkimättä. Myös saksalainen sisustustyyli on vaikuttanut ympäri maailmaa.
Saksalaisen sisustustyylin historia
Saksalainen sisustushistoria sai paljon vaikutteita biedermeier-kauden aikana. Biedermeier-kausi vallitsi Keski-Euroopassa vuosina 1815-1848. Se oli enimmäkseen koko ajan kasvavan keskiluokan sisustustyyli. Tämä tyyli vallitsi monilla taiteen aloilla, kuten kirjallisuudessa, musiikissa, kuvataiteessa ja myös sisustustyylissä. Biedermeieria esiintyi Saksassa, Itävallassa ja hieman Skandinaviassa.
Koko tämän kauden ajan keskipiste oli puhtaissa linjoissa ja minimalistisessa koristelussa, jota inspiroi biedermeier-tyylin utilitaristinen periaate. Tämän aikakauden huonekalut ja tyyli oli käytännöllisempää ja vähemmän mahtailevaa, ja siinä käytettiin vaaleaa puuta ja minimaalisesti veistettyjä ja kullattuja koristeita. Tärkeimpiä piirteitä olivat selkeys, suhteet ja rajoittaminen.
1900-luvulla kuuluisa saksalainen design-koulu Bauhaus keskittyi eri taideteosten kokonaisuuteen. Bauhausin tyyli on vaikuttanut muihin tyyleihin yhdistämällä taidetta ja teollista käsityötä. Bauhaus ei kuitenkaan ole menestynyt täysin sisustuksen maailmassa, ja asiantuntijoiden mukaan se johtuu siitä, että se keskittyy liikaa taideteoksen kokonaisuuteen ja vaatii liikaa asunnon asukkailta.
Uusi lähetymistapa saksalaiseen sisustustyyliin
Saksassa tiukat sisustussäännöt ovat harvinaisia, ja sen sijaan on tavallista, että kodinomistajat suunnittelevat itse sisustuksensa. Sisustussuunnittelijoita ei sen takia oikeastaan käytetä. Tuotannon osalta Saksa on edelläkävijä, mutta sisustustyyleissä he eivät kuitenkin ole vielä kansainvälisesti tunnettuja.
Jos Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Italiassa korostuu enemmän itse sisätila, saksalainen sisustustyyli keskittyy enemmän esineeseen, kuten sohvaan, hyllyyn tai tuoliin. Painopiste on käsityötaidossa ja teollisessa lähestymistavassa sisustusmaailmaan.
Toisen maailmansodan jälkeen teollinen muotoilu Saksassa pysähtyi ja vasta 1950-luvun jälleenrakennuksen aikana sen kehitys jatkui. Monien mielestä saksalaisen sisustustyylin perinteet voidaan jäljittää vain tähän toipumisajanjaksoon. Silloin avautui mahdollisuus kokeilla uusia tyylejä normaaliin elämään palaavassa yhteiskunnassa. 1970- ja 1980-lukujen välissä useat saksalaiset yliopistot tarjosivat yliopistotutkintoja sisustussuunnittelussa. Innenarchitektur-tutkinnon saamiseksi opiskelijan oli pystyttyvä täyttämään kaikki vaatimukset sertifikaatin saadakseen. Haastava prosessi ja vaativa teollisuus saivat monet tyyytymään pelkästään olemaan suunnittelijoita sisustussuunnittelijoiden sijaan.
Teolliseen sisustustyyliin suuntautunut saksalainen sisustus on muuttumassa sosiaalisesti vastuulliseksi tyyliksi. Nyt Saksassa keskitytään yhteiskunnan kannalta tärkeisiin asioihin, ja uudenpolven suunnittelijat opettelevat uusia tapoja luoda sosiaaliseen kontekstiin sopivia malleja. Esimerkiksi laadukkaiden sisätilojen kehittäminen vammaisille ja vanhuksille. Saksassa uskotaan, että sisustussuunnittelun pitää ottaa vastuuta eikä vain pyrkiä viehättämään.