5 nopeaa kysymystä kuvittaja Beata Bouchtille

1. Millainen luova työprosessisi on?

Prosessini perustuu hyvin paljon tutkimustyön tekemiseen. Minusta on mahtavaa syventyä uuteen aiheeseen ja heittäytyä tuntemattomaan. Teknisesti se tarkoittaa, että istun pitkiä aikoja piirtämässä käsin lyijykynällä. Koska työskentelen hyvin yksityiskohtaisesti, tarvitsen paljon aikaa. Usein kuuntelen samanaikaisesti musiikkia pysyäkseni keskittyneenä. Käytän eri tekniikoita värittämiseen, joko akvarellia tai guassia, sitten skannaan kuvan ja koostan loput tietokoneella yhteen. Kaikki tämä on edellytyksenä sille, että pystyn luomaan kuvilleni luonteenomaisia, monitahoisia kerroksia ja kuvioita.

2. Miten kuvailisit kokoelmaa kolmella sanalla?

Kaunis, tiivis ja salaperäinen.

3. Mistä olet saanut inspiraatiosi kokoelmaan?

Tässä kokoelmassa olen keskittynyt epäsäännöllisyyden löytämiseen kuvioissani ja vahvistamaan tunnetta olemisesta keskellä tiheää, hoitoa vaille jäänyttä vanhaa puutarhaa. Olen inspiroitunut matkoistani Balille ja eri talvipuutarhoista, puutarhoista ja kasvihuoneista, joissa olen käynyt eri puolilla maailmaa. Tapettikokoelma on myös saanut inspiraationsa Grey Gardens -elokuvan villiintyneestä puutarhasta ja kahdesta naispäähenkilöstä. He ovat "enemmän kaikkea" ja hieman "over the top", aivan kuten haluan tapettieni olevan, mutta vain hieman miellyttävämmässä viitekehyksessä.

4. Kerro lisää ajatuksistasi tapettiaiheiden luomisen suhteen!

Halusin luoda tapetteja, joihin voisi kadottaa itsensä ja joista voisi löytää joka kerralla jotakin uutta. Kestäviä kuvioita, joihin ei kyllästyisi helposti. Jokaisessa kuviossa on dynamiikkansa ja harmoniansa. Jokainen tapettiaihe antaa mahdollisuuden levähtää yksityiskohdissa, antaa katseen eksyä mielikuvitusmaisemaan ja löytää luonnosta jonkinasteisen rauhan.

5. Jos saisit valita unelmapaikan, jonka saisit tapetoida tapetillasi, mikä se olisi?

Linnat ovat pakkomielteeni. Olisi aivan mahtavaa saada tapetoida tapetillani Sofieron linna Helsingborgin lähellä. Muutoin olisi hienoa nähdä tapettini kontrastoivassa ympäristössä eli jossakin suuressa, kylmässä tehdasmaisessa betonihuoneessa, joka tarvitsee hieman elämää ja mielikuvitusta. Mutta ennen kaikkea tietenkin East Hamptonin rappeutuneessa kartanossa.